Aloitin vuoden 2025 alussa Työtehoseuralla opiskelut verhoilijamestariksi. Päivätyössäni en juurikaan tee näitä perinteisiä verhoiluja, sillä työaikani täyttävät pääsääntöisesti alihankintatyöt jotka ovat niin sanottua teollista verhoilua. Jotta siis saisin kaiken mahdollisen irti opinnoistani, haluan opetella myös perinteisen verhoilun salat. Samoin toimin myös taannoisissa kisälliopinnoissani. Tein myös opinnäytetyöni perinteisenä verhoiluna.
Alkuvuodesta pohditutti, että mistä löytäisin opintoihini vanhan kunnon laiskanlinnan, jossa pääsee opettelemaan todella laajasti perinteiset työvaiheet. Pohdin josko laittaisin someen kyselyjä, olisiko jollain varaston perällä joutava laiskanlinna. En kuitenkaan ehtinyt sitä kyselyä edes laittamaan, kun universumi tarjoili minulle laiskanlinnan erään asiakkaan toimesta! Pääsimme hyvin pian asiakkaani kanssa projektista yhteisymmärrykseen ja kävipä kerrassaan mieletön onnenpotku, kun asiakas saikin toimitettua laiskanlinnan suoraan koululleni! Kesätauko oli kuitenkin välissä ja niin vasta elokuun alkupuolella kun ensimmäiset koulupäivät koittivat, pääsin tutustumaan uuteen ystävääni.
Ajattelen, että tämä blogini on loistava alusta seurata laiskanlinnan muodonmuutosta! Joten tervetuloa matkaan mukaan, ja hyppäämään perinteisen verhoilun saloihin mukaan.
Tämä vanha laiskanlinna on kertaalleen uudelleenverhoiltu. Kankaita purettaessa huomasin että kiinnitykseen oli käytetty niittejä (alkuperäisessä olisi ollut nupinaulat), sekä pohjajoustoa oli elvytetty vaahtomuovitupoilla. Muutoin tuoliin oli jätetty alkuperäiset materiaalit sidontoineen ja pehmustuksineen.
Takaselkä
Laiskanlinnan pään sivuille tulevista kohdista, "yläkulmista", käytetään nimeä korvat. Ulkokorvan verhoilua purkaessa saatoin kirota muutaman kerran, kun niittejä oli mätkitty oikein nuoruuden innolla. Muistakaa tulevat ja nykyiset verhoilijat, joku saattaa purkaa tuotteen myös teidän verhoilun jälkeen - pysyisiköhän kangas vähän vähemmilläkin niiteillä?
Kuvassa tuoli makaa selällään pöydällä ja näkyy vasen etukulma. Opettaja pyysi huomioimaan kuinka hienosti on tässä pahvilla tuotu verhoilulle siisti reunus sekä tilaa kiinnittää etukäsinojaan.
Tässä taas katsotaan pohjaa. Perinteisessä verhoilussa käytetään useita tapoja pohjien tekoon. Pohjassa voi olla esimerkiksi vyöt tai pohjalanka, joiden päälle rakennetaan varsinainen pohjajousitus ja pehmustus. Tässä tuolissa on tehty kaksinkertainen pohjalangoitus, jolloin joustimen saa kiinitettyä tukevasti lankoihin. Lankojen päällä menee paperikangassoirot. Ja kuten kuvasta näkyy, myös vaahtomuovit näkyvät selvästi joustinten välistä.
Ensimmäisessä kuvassa on käsinojasta purettuna päälikangas sekä pintapehmusteet. Toisessa kuvassa purettuna jo muutkin pehmusteet. Käsinojan joustimet ovat ehjät ja jämäkät, joten päätän käyttää ne uudelleen. Puran käsinojan täysin puulle ja rakennan käsinojat kokonaan uusiksi.
Näissä kuvissa on rakennettu käsinojaan uusi vulsti. Vulstin tarkoitus on luoda käsinojaan muoto ja raamit, sekä tehdä satoselle pesä. Satonen on käsinojan "etulevy". Vulstin täytteenä on hamppua ja kangas on säkkikangasta. Vulstiin on tehty kahdet ompeleet, jotta vulsti pysyy muodossaan ja kestävänä.
Tässä sovitan satosta paikalleen ja vulstin syvyys on hyvä. Satosen lisäksi tilaa täytyy olla myös verhoiluille. Tuolistahan puuttuu toinen satonen, joten se täytyy teetättää puusepällä.
Käsinojaan on uudet pohjat nyt tehty ja alkaa käsinojajoustinten sommittelu paikoilleen. Joustinten ollessa kiinnitettynä pohjaan, pitää rakentaa uusi kehälanka joustinten ympärille. Myös sen ehdin tekemään, mutta kuva siitä jäi vielä ottamatta. Ensi kerralla sitten lisää!
Niin ja siis työtunteja, tai paremminkin opiskelutyötunteja tähän asti meni jo 11. Tuntimäärä ei tietenkään ole verrannollinen siihen, mitä aika on siinä vaiheessa kun laiskanlinnoja on jo tehty useita, mutta kyllä se jo osviittaa antaa siitä, millaisesta työmäärästä tässä on kyse!
Ja puhutaanko vielä hetki verhoilijan palkasta? Tämä tuoli antoi sisuksistaan vaikka mitä
Markkoja, puntia ja jopa eurorahaa tuli! Ja niin siis, tämähän on vitsi meillä verhoilijoilla. Tuoleista ja sohvista kun löytyy välillä vaikka mitä, kampoja, neuloja, legoja, kyniä, kumeja, postikortteja, pinnejä, pähkinöitä…. Vaan ei yhden ainutta tonnin seteliä tai kultasormusta ole kyllä löytynyt. Niistä kai ihmiset pitävät sitten visusti huolta? Ja hän joka ruudun toisella puolella nyt miettii, että tehdäänkö me verhoilijat oikeesti näillä löydöillämme tiliä, niin vastaus on ei, ei tehdä. Nämähän ovat sitäpaitsi asiakkaan omaisuutta!
Elokuisin terkuin, Suski
Tags: Laiskanlinna, opiskelu, verhoilu, TTS
.
