Aloitin vuoden 2025 alussa Työtehoseuralla opiskelut verhoilijamestariksi. Päivätyössäni en juurikaan tee näitä perinteisiä verhoiluja, sillä työaikani täyttävät pääsääntöisesti alihankintatyöt jotka ovat niin sanottua teollista verhoilua. Jotta siis saisin kaiken mahdollisen irti opinnoistani, haluan opetella myös perinteisen verhoilun salat. Samoin toimin myös taannoisissa kisälliopinnoissani. Tein myös opinnäytetyöni perinteisenä verhoiluna.

Alkuvuodesta pohditutti, että mistä löytäisin opintoihini vanhan kunnon laiskanlinnan, jossa pääsee opettelemaan todella laajasti perinteiset työvaiheet. Pohdin josko laittaisin someen kyselyjä, olisiko jollain varaston perällä joutava laiskanlinna. En kuitenkaan ehtinyt sitä kyselyä edes laittamaan, kun universumi tarjoili minulle laiskanlinnan erään asiakkaan toimesta! Pääsimme hyvin pian asiakkaani kanssa projektista yhteisymmärrykseen ja kävipä kerrassaan mieletön onnenpotku, kun asiakas saikin toimitettua laiskanlinnan suoraan koululleni! Kesätauko oli kuitenkin välissä ja niin vasta elokuun alkupuolella kun ensimmäiset koulupäivät koittivat, pääsin tutustumaan uuteen ystävääni.

Ajattelen, että tämä blogini on loistava alusta seurata laiskanlinnan muodonmuutosta! Joten tervetuloa matkaan mukaan, ja hyppäämään perinteisen verhoilun saloihin mukaan.



Tämä vanha laiskanlinna on kertaalleen uudelleenverhoiltu. Kankaita purettaessa huomasin että kiinnitykseen oli käytetty niittejä (alkuperäisessä olisi ollut nupinaulat), sekä pohjajoustoa oli elvytetty vaahtomuovitupoilla. Muutoin tuoliin oli jätetty alkuperäiset materiaalit sidontoineen ja pehmustuksineen.




Takaselkä



Laiskanlinnan pään sivuille tulevista kohdista, "yläkulmista", käytetään nimeä korvat. Ulkokorvan verhoilua purkaessa saatoin kirota muutaman kerran, kun niittejä oli mätkitty oikein nuoruuden innolla. Muistakaa tulevat ja nykyiset verhoilijat, joku saattaa purkaa tuotteen myös teidän verhoilun jälkeen - pysyisiköhän kangas vähän vähemmilläkin niiteillä?




Kuvassa tuoli makaa selällään pöydällä ja näkyy vasen etukulma. Opettaja pyysi huomioimaan kuinka hienosti on tässä pahvilla tuotu verhoilulle siisti reunus sekä tilaa kiinnittää etukäsinojaan.



Tässä taas katsotaan pohjaa. Perinteisessä verhoilussa käytetään useita tapoja pohjien tekoon. Pohjassa voi olla esimerkiksi vyöt tai pohjalanka, joiden päälle rakennetaan varsinainen pohjajousitus ja pehmustus. Tässä tuolissa on tehty kaksinkertainen pohjalangoitus, jolloin joustimen saa kiinitettyä tukevasti lankoihin. Lankojen päällä menee paperikangassoirot. Ja kuten kuvasta näkyy, myös vaahtomuovit näkyvät selvästi joustinten välistä.



Ensimmäisessä kuvassa on käsinojasta purettuna päälikangas sekä pintapehmusteet. Toisessa kuvassa purettuna jo muutkin pehmusteet. Käsinojan joustimet ovat ehjät ja jämäkät, joten päätän käyttää ne uudelleen. Puran käsinojan täysin puulle ja rakennan käsinojat kokonaan uusiksi.




Näissä kuvissa on rakennettu käsinojaan uusi vulsti. Vulstin tarkoitus on luoda käsinojaan muoto ja raamit, sekä tehdä satoselle pesä. Satonen on käsinojan "etulevy". Vulstin täytteenä on hamppua ja kangas on säkkikangasta. Vulstiin on tehty kahdet ompeleet, jotta vulsti pysyy muodossaan ja kestävänä.



Tässä sovitan satosta paikalleen ja vulstin syvyys on hyvä. Satosen lisäksi tilaa täytyy olla myös verhoiluille. Tuolistahan puuttuu toinen satonen, joten se täytyy teetättää puusepällä.



Käsinojaan on uudet pohjat nyt tehty ja alkaa käsinojajoustinten sommittelu paikoilleen. Joustinten ollessa kiinnitettynä pohjaan, pitää rakentaa uusi kehälanka joustinten ympärille. Myös sen ehdin tekemään, mutta kuva siitä jäi vielä ottamatta. Ensi kerralla sitten lisää!

Niin ja siis työtunteja, tai paremminkin opiskelutyötunteja tähän asti meni jo 11. Tuntimäärä ei tietenkään ole verrannollinen siihen, mitä aika on siinä vaiheessa kun laiskanlinnoja on jo tehty useita, mutta kyllä se jo osviittaa antaa siitä, millaisesta työmäärästä tässä on kyse!

Ja puhutaanko vielä hetki verhoilijan palkasta? Tämä tuoli antoi sisuksistaan vaikka mitä



Markkoja, puntia ja jopa eurorahaa tuli! Ja niin siis, tämähän on vitsi meillä verhoilijoilla. Tuoleista ja sohvista kun löytyy välillä vaikka mitä, kampoja, neuloja, legoja, kyniä, kumeja, postikortteja, pinnejä, pähkinöitä…. Vaan ei yhden ainutta tonnin seteliä tai kultasormusta ole kyllä löytynyt. Niistä kai ihmiset pitävät sitten visusti huolta? Ja hän joka ruudun toisella puolella nyt miettii, että tehdäänkö me verhoilijat oikeesti näillä löydöillämme tiliä, niin vastaus on ei, ei tehdä. Nämähän ovat sitäpaitsi asiakkaan omaisuutta!

Elokuisin terkuin, Suski

Tags: Laiskanlinna, opiskelu, verhoilu, TTS

Kesä tulikin sitten ihan kertaheitolla! He ketkä lomailevat nyt heinäkuussa, saavat todellakin nauttia upeista ja kuumista kesäpäivistä. Me muut sitten työskennellään hiki hatussa ja allekirjoittanut ainakin on hiljentänyt tahtia, ettei aivan taju lähde. Vaikka meillä on kyllä verrattain viileää sisätiloissa verhoomolla. Koska kuitenkin on kesä ja ihanat ilmat juuri nyt, niin minäkin teen lyhyempää päivää ja jopa lyhyempää viikkoa verstaalla. Kannattaa siis soittaa jos olet aikeissa tulla visiitille.

Viime viikolla startattiin kesäretki jonka kohteena oli Tampere. Perjantaina yövyimme Valkeakoskella, matkailuautolla tietenkin. Lauantaiaamuna painelimme jo nilkka suorana kohti Särkänniemeä, jonne lähtivät hurvittelemaan nuorisojaostolaiset. Meidän perheen lisäksi matkassa olivat myös meidän ystävä kahden tyttärensä kanssa. Me mieleltämme aikuiset, suuntasimme kohti museokeskus Vapriikkia. Siellä oli niin paljon nähtävää, ettemme todellakaan ehtineet käydä kaikkia näyttelyitä läpi. Manserock oli hauska, sillä se toi paljon muistoja mieleen omilta nuoruusvuosilta, vaikka minä olenkin ysärinuori.

Välillä syötiin ja käytiin katsomassa Tampereen komediateatterissa "Ilmaista rahaa"- näytelmä, joka oli suorastaan hullun hauska! Menkää ihmeessä katsomaan tekin!

Teatterin jälkeen palasimme Vapriikkin. Aikaa oli kuitenkin edelleen liian vähän, joten minua kovasti kiinnostanut Finlaysonin näyttely piti lähes juosta läpi.


Näyttely oli kivasti toteutettu. Siellä oli nähtävillä muunmuassa äitiyspakkauksen makuupusseja eri vuosilta. Vanha vanha kankaankudontakone oli myös hieno.



Sunnuntaina Tampereella suunnattiin Tallipihalle. Olipa se ihana! Lähes keskellä kaupunkia aivan ihana vanha miljöö, jossa oli puoteja ja kahvila sekä kotieläimiä. Menkää sinnekkin!



Myös Finlaysonin myymälä oli aivan pienen kävelymatkan päässä tallipihalta. Ilma oli kuuma ja aurinkoinen. Viikonloppu oli niin tapahtumarikas, että tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla.
Siinä teille muutama vinkki Tampere-viikonlopun viettoon, olkaat hyvät!

Helleterveisin, Suski

Kesäkuu on jo puolessa ja kohta tanssitaankin Juhannustansseja ympäri Suomen. Kuitenkaan säät eivät ole kovin kesäiset vielä olleet. Tai ainakin minun haavekesissäni lämmin kesätuuli puhaltaa niskaan ja viileät ruohotupsut työntyvät varpaiden välistä… Nyt on kuitenkin saanut pitää tiukasti tennarit jalassa ja takin ylös asti kiinni kun koiran kanssa lenkkeillään.


Uusikaupunki 7/2024

Loma. Lapsilla alkoi kesäloma ja vähän väliä kuulen kuinka joku on jäänyt juuri kesälomalle. Minultakin kysellään milloin pidän loman. Vastaan etten tiedä. Vaikka tiedänhän minä! Minulla on loma milloin vaan ja aina kun haluan! Ja mitenkö se on sitten mahdollista?

Minulla on onni omistaa matkailuauto. Vanha se on ja vähän elähtänyt, ei lainkaan uudenkarhea ja kiiltävä. Mutta se on minun, meidän perheen ikioma. Siinä on jokaiselle oma peti, paikka vaatteille ja tavaroille. On oma keittiö, wc ja suihku jopa niin iso takatalli että siellä kulkee mukana kaikki grillistä sup-lautaan! Upeeta, eikö?

Senjan saarelta Norjasta

Niin juuri, kun minä nousen matkailuautoon ja starttaamme pois kotipihasta, minä olen lomalla!
Oli retki sitten yhden yön tai kahden viikon mittainen, minä olen lomalla! Katsokaas kun henki kulkee heti keveämmin kun arki jää taakse. Ja tiedättekö, että tämä matkailuauto on pelastanut tämän pienyrittäjän mielenterveyden. Kas kun minulla ei ole mahdollisuutta lomailla kesällä kuukautta putkeen. Vaan minä voin lomailla vaikka kaksi päivää kerrallaan. Lomani voi olla pitkä viikonloppu kerran kuukaudessa, tai kaksi viikkoa syksyllä ruska-aikaa ihastellen Lapissa ja Norjassa.

Senjan saarelta Norjasta

Pohjois-Norjasta puheen ollen. Se on parasta. Siellä pienen verhoilijan sielu lepää. Imen itseeni maisemia kuin pesusieni, kuvaan niitä jotta voin hengittää sitä tunnetta itseeni milloin vain. Siellä on rauha, siellä on maisemat, siellä on taikuus. Toki sinne matkustaminen maksaa etelän loman verran, mutta silti sinne vain mieli ja perhe halajaa. Saa ajella mitä reittejä vain haluaa, voi pysähtyä ihailemaan maisemia, keittää kahvit ja syödä pullaa, pulahtaa vaikka jäämereen, keräillä kiviä, juoda tunturipurosta vettä, retkeillä laavulle, pistäytyä pikku putiikeissa, käydä museoissa…. Mitä vaan ja omaan tahtiin. Ja aina päästä omaan petiin nukkumaan illan tullen.

Itseasiassa olen juuri nytkin lomalla. Kirjoitan tätä tekstiä matkailuautossa, koska tuli vaan niin hyvä fiilis! Uusiakin retkiä on jo suunnitteilla, muunmuassa se pohjoinen taas kutsuu syksyllä.

Muistakaa jokainen lomailla. Loma tekee hyvää sielulle. Hyvää lomaa kaikille lomailijoille tai lomasta haaveileville!

- Suski

Näin kun näinkin sen päivän, että verhoomoni täytti pyöreät 10 vuotta! En tiedä jännitinkö enemmän omaa loppuunpalamista vai muiden… Mutta täytyy kyllä myöntää, että oman firman pystyttäminen ilman kokemusta, aivan pystymetsästä tempastuna, se on kyllä hullun hommaa! Hirveästi vastuuta, pelkoa ja ahdistusta - toisaalta kääntöpuolella suuremman voiton vie kuitenkin vapaus; vapaus tehdä päätökset ja valinnat, vapaus päättää työajoista, vapaus mennä ja tulla, vapaus olla oma itsensä ja itsensä johtaja!

Vuonna 2012 menimme naimisiin mieheni kanssa. Samaan syssyyn alkoivat kummalliset oireet, joiden taustalla arveltiin lymyilevän ms-tauti (joka myöhemmin todeksi vahvistettiin). Aloin kiivaasti perehtymään mokomaan sairauteen ja äkkiä tulinkin siihen tulokseen, etten todellakaan aio jäädä laakereilleni lepäämään. Enkä varsinkaan halua eläköityä ennenaikaisesti, tai vanhanaikaisesti silloisesta kaupantäti-työstäni. Aloin selailemaan koulutusvaihtoehtoja, sillä veri veti käsitöiden pariin. Jälkihaussa löytyi opiskelumahdollisuuksia muunmuassa verhoilijaksi sekä hopeasepäksi. No verhoiluhan se kiinnosti. Laitoin pikaisesti hakupaperit sisään, kävin pääsykokeissa ja kohta huomasin olevani ensimmäistä päivää koulussa!

Ensimmäisenä päivänä koulussa, törmäsin myös nykyiseen kollegaani, Tiinaan. Olimme jo eräästä kaupasta työkavereita ja nyt törmäsimme saman koulutuksen merkeissä, aika jännä!

Siitä se sitten alkoi, verhoilijamatkani. Opiskelin koulutuskeskus Salpauksessa, Lahdessa. Verhoilua silloin opettivat Vesa Parkkinen, Reijo Waldén sekä Reijo Hurmalainen. Kerkesin opiskella vuoden, kun aloin odottamaan meidän tytärtämme. Niinpä luonnollisesti pidin välivuoden opiskeluista ja palasin koulunpenkille taas vuonna 2014 syksyllä. Opiskelut suoritettiin loppuun pääsääntöisesti työharjoitteluissa. Ensimmäisenä vuonna olin harjoittelussa Smeco- verhoomossa. Toisena vuonna olin työssäoppimassa Iskulla ja viimeisenä HV-kalusteella (nykyinen MV-teamwork), jossa suoritin koko loppuopiskeluni ja tein päättötyöni.



Päättötyönäni verhoilin vuoden 1968 Morris Minin. Uusiksi meni kerralla koko sisusta: penkit, katto, ovipahvit, kojelauta, hattuhylly sekä vaihdekepin pussi. Näyttö hyväksyttiin ja valmistuin verhoilijaksi keväällä 2015. Voit käydä lukemassa tästä verhoiluhommasta ikivanhasta blogistani täältä.

Yritykseni on rekisteröity 21.5 2015 ja ensimmäinen työpäiväni koitti 2.6.2015 silloisissa hienoissa uusissa tiloissani, vanhassa bussitehtaassa, Villähteen Korilla. Korilla oli lämminhenkinen ja hauska työyhteisö muiden yrittäjien kesken, siellä oli hyvä aloittaa. 2016 vuoden lopulla sain houkuteltua Tiinan kaverikseni Korille ja aloitimme yhteistyön. Lahden Metsäpeltoon muutimme nykyisiin tiloihin keväällä 2019.



Opiskeluja jatkoin Intotalon puolella ja valmistuin yrittäjän ammattitutkintoon vuonna 2021. Sen jälkeen aloitin opinnot Rajamäellä Työtehoseuralla verhoilijakisälliksi, joksi valmistuin jouluna 2023.
Kun tuota opiskeluintoa on vielä jäljellä niin aloitin vielä opiskelut verhoilijamestariksi. Tarkoitus olisi valmistua 2026 jouluna.

Kisällinäyttötyöni on tämä vihreä Askon valmistama lepotuoli vuodelta 1931.

On tämä verhoilu kyllä sellainen laji jossa ei koskaan tule valmiiksi. Aina on uutta opittavaa ja uusia yllättäviä tilanteita. Kaikista on kuitenkin selvitty ja selvitään myös jatkossa. Alussa mainitsemani ms-tauti on onnekseni pysynyt hyvinkin rauhallisena ja olen saanut tehdä töitä täyspäiväisesti.

Kiitokset asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneista kymmenestä vuodesta!
Seuraavia kymmeniä vuosia mielenkiinnolla odotellen,

Suski

P.S. On muuten avajaisetkin vielä pitämättä

Tags: verhoomo, syntymäpäivä

Oli kolea toukokuinen päivä. Tuuli vihmoi ohimoihin katupölyn tunkeutuessa sieraimiin. Astuin pimeään halliin korkean kynnyksen yli painavine kasseineni. Raahasin tavarani (koulutarvikkeet ja koulusta mukanani tuoman suurehkon istuinharjoituskehikon) verstaalle ja aloitin päiväni plaraamalla työpuhelinta ja soittelemalla takaisin numeroihin jotka olivat minua tavoitelleet parina edellisenä päivänä (jotka siis vietin verhoilijamestariopinnoissa Rajamäellä.

Työpöydällä odotti eräs penkkiprojekti vuoroaan. Olen näitä samanlaisia jo tehnyt aiemmin joten homma oli tuttu, vain kangas poikkesi aiemmista. Työ sujui lähes jo rutiininomaisesti ja olinkin jo kohta loppusuoralla. Enää pitäisi tehdä ja kiinnittää 32 verhoiltua nappia paikalleen.

Ja ei muuta kuin nappikoneet laulamaan! Ensin leikkasin pyöreitä kankaanpaloja stanssilla ja sen jälkeen nappikoneella tein napit valmiiksi. Seuraavana vuorossa oli nappilankojen leikkely ja asettelin nekin jo nappeihin valmiiksi. Kankaaseen merkit mittasin tarkasti pohjalevyyn tehtyjen reikien mukaisesti. Kaivelin kaapista pitkän (noin 40cm) neulan jolla saisin vedettyä napit kymmensenttisen pehmusteen läpi. Kun olin saanut napit vedettyä penkin läpi oli ne kiinnitettävä tiukasti hakasnaulaimella pohjalevyyn. Valmista! Sitten tietenkin koeistuin penkin ja hyvältä tuntuu. Nousen ylös ja kuorossa peppuni alta kuuluu naps naps naps!

Mitä ihmettä… Kaikki on ehjää kuitenkin. Alkaa armoton selvittely, että mistä ääni johtuu. Kuitenkaan se ei kuulu jokaisesta napista kun painelen pehmustetta hiki hatussa. Laitan verhoilijakollegalle jo videotakin ja kysyn häneltä, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu. Haen naapurifirmasta kaverin pähkäilemään kanssani. Hän pyytää nappien osia nähtäväksi. Siinä sitten kahteen pekkaan niitä pyöritellään. Sitten hoksaan että yhdessä nappipohjassa lenkki napsahtaa hiljaisesti. Irroitan penkistä yhden napsahtavan nakin, vai napin, ja kappas: alapuolen kiinnityslenkki tosiaan on irrallaan ja napsahtaa aina asentoa muutettaessa. Napsahdus on hyvin hiljainen kun käsissäni sitä pyörittelen, mutta ilmeisesti verhoillun penkin pohjalevy, vaahtomuovi ja itsekangas antaakin tällä kertaa aikamoisen kaikupohjan napsahdukselle!



Niinpä irroitan jokaisen napsahtavan napin ja jokaisessa tosiaan alalenkki on kiinnityksestään irti. Nappi kyllä on ehjä, mutta istuttaessa nappilanka löystyy ja ylösnoustessa kiristyy ja tällöin se vetää kiinnityslenkin niin että napsahtaa. Napsahtavia nappeja oli 12 kpl. Ei muuta kuin uudestaan nappihommiin ja uudet kiinnitykset. Ja kas, nyt on aivan hiljainen penkki!

Taas opin tänään uusia juttuja. Olen kyllä tässä kymmenen vuoden aikana tehnyt satoja ja satoja nappeja, mutta koskaan en ole törmännyt moiseen napsahteluun. Vaan nytpä osaan olla tämänkin suhteen taas tarkkana ja tiedänpähän mistä moinen naksahtelu johtuu.





Hieno siitä kuitenkin taas tuli!

Toukoterkuin, Suski

Tags: verhoilu, napit, mysteeri, opiskelu